Tähtitiede alkoi astrologiasta

Jo kauan ennen kuin Galileo Galilei ja Nikolaus Kopernicus tekivät havaintojaan, jotka käänsivät länsimaisen maailmankuvan päälaelleen, ihmiset olivat kiinnostuneet taivaankappaleista. Astrologia hallitsi oppinutta papistoa, joka puolestaan hyödynsi oppejaan taivutellakseen tavallisen kansan seuraamaan haluamaansa suuntaa. Tuolloin, noin 8000 vuotta ennen ajanlaskun alkua, syntyi myös tähtitiede, joka myöhemmina erkani astrologiasta omaksi tieteenalakseen.

Tähtitieteen ja astrologian alkuaikoina taivaankappaleet, kuten tähdet ja planeetat, olivat enemmän kuin taivaankappaleita. Niitä palvottiin jumalina, jotka ohjailivat ihmisten elämää. Niiden vastuulle vieritettiin monet luonnonilmiöt, jotka nykyisin voidaan selittää erilaisten ympäristötekijöiden avulla. Täysin huuhaata muinainen astrologia ja tähtitiede tässä mielessä ei kuitenkaan ollut, sillä planeettamme ulkoiset tekijät vaikuttavat muun muassa ympäristöömme edelleen. Siitä hyvänä esimerkkinä voidaan mainita esimerkiksi ilmaston lämpeneminen.

Muinaisina aikoina ei kuitenkaan tunnettu samanlaista teknologiaa, joka meillä on käytössämme tänä päivänä. Joten erilaisten avaruudessa tapahtuvien ilmiöiden, kuten esimerkiksi maahan näkyvät meteoriittisateet tai auringon ja kuun pimennykset, tulkittiin jumalten tekosiksi. Papiston motiiveista riippuen nämä tulkinnat olivat ihmisille joko suotuisia, tai sitten ne kertoivat jumalten vihasta, jolla voitiin pelotella tavallista kansaa.

Nykyisin tähtitiede on kehittynyt ja teknologia sen mukana. Maata kohti syksyvät meteoriitit voidaan havaita jo kauan ennen katastrofin tapahtumista. Tämä teknologian murros on osaltaan lievittänyt ihmisten harhakäsityksiä taivaankappaleiden merkityksestä. Muinaisesta tähtitieteestä on kuitenkin perinnöksi jäänyt mielikuvituksellinen tarusto, ja kauniisti nimetty tähdistö.

Leave a comment

Your email address will not be published.


*


mh-purity-lite