Inferno Magazines review of The Border with an interview!

Read what Inferno Magazine / Aadolf Virtanen wrote about The Border EP!

Band of the month: Crimson Sun

 

Milloin ja miten?

Jo vuonna 2001 Haminassa kaveriporukan kesken. Aluksi vedettiin Megadeth-covereita, mistä siirryttiin power metalin pariin. Useiden jäsentenvaihdosten ja tyylikokeilujen jälkeen olemme nyt tässä pisteessä.

 

Miksi?

Intohimo musiikkiin, soittamiseen ja esiintymiseen. Tämä pätee edelleen. Bändin nimi ollut kiistelyn kohteena niin kauan kuin bändi on ollut olemassa. Se on keksitty pahimpaan power metal aikaan, mutta Crimson Sun on kuitenkin kaikessa kliseisyydessään ihan iskevä. Olemme – toivottavasti — onnistuneet kääntämään kliseen voitoksi.

 

Jos pidät heistä, pidät myös meistä…

…Soilwork, Amaranthe, Halestorm ja Lullacry tulevat mieleen ensimmäisiná. Bändin vaikutteet tulevat soittajien omista mieltymyksistä aina Opethista Turmion Kätilöihin.

 

Työmme jakautuu…

…sävellyspuolella siten, että sen tekevät suurimmalta osin Joni (Junnila) ja Jukka (Jauhiainen), mutta koko bändi osallistuu biisien sovitukseen. Lyriikoiden teko jakautuu tasaisemmin kaikkien kesken.

 

Suurin ongelmamme on…

…miten pystymme erottumaan ”nais-metallin” massasta

 

Keikalla olemme…

parhaimmillamme. Jokainen keikka vedetään kovaa, asenteella ja tyylillä!

 

Ansaitsemme levytyssopimuksen, koska…

..olemme tehneet kovaa työtä bändin eteen jo vuosia. Meillä on taitoa, motivaatiota ja ennen kaikkea hyvää materiaalia.

 

Viiden vuoden päästä meidät löytää…

..albumilistan topkympistä sekä Euroopan-kiertueelta. Jos homma ei mene kuin Strömsössä, niin Anttilan alelaarista.

 

Emme ikipäivänä tule…

…coveroimaan Mambaa tai osallistumaan Euroviisuihin.

REVIEW:

Crimson Sun: The Border

Kotkasta löytyy yllättävän piilossa pysytellyt lahjakkuus kategoriasta ”female fronted metal”.
Crimson Sunilla on ikää jo yli vuosikymmen, ja kokemus kyllä kuuluu. Bändi on varmasti riittävän raskas ollakseen metallia, häpeilemättömän tarttuva ja jopa popmelodinen, eivätkä teknisyys ja pienet konemausteetkaan ole poissuljettuja tehokeinoja. Sini Seppälän ääni on hyvällä tavalla hento, mutta mukavan ilmeikäs. Onkin kiintoisaa, ettei ulosanti riitele musiikin rajuuden kanssa, biiseissä kun edetään välillä jo ihan blastbeat-nopeuksilla. Kategorian perinteiset sudenkuopat väistellään mallikkaasti, ja tuloksena on hyvää musiikkia omalla muotilla ja soundilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *