Astrologian ja mytologian avioliitto

Länsimainen astrologia juontaa juurensa muinaiseen Babyloniaan, jossa salaisuuksiinsa vihkiytyneet papit tulkitsivat jumalien tahtoa tähtikuvioita tutkien, ja niiden liikkeitä seuraten. Babylonialaiset uskoivatkin, että taivaankappaleet ja tähtikuviot olivat jumalten manifestaatioita materiaalisessa maailmassa. Babylonian papit tutkivat ja opiskelivat tähtikuvioita ja planeettoja ennustaen intuitiivisesti niiden liikkeitä. Tästä on joidenkin lähteiden mukaan alkanut länsimainen astrologia.

Myöhemmin antiikin kreikkalaiset omaksuivat babylonialaisten oppeja, ja sovelsivat niitä omassa mytologiassaan. Mytologian ja myyttien tarkoitus, kuten monien uskontojen syntyyn johtaneiden tarinoidenkin, on ollut opettaa ihmisille etiikaa ja moraalia. Etiikalla ja moraalilla tarkoitetaan niin kutsuttua hyvää elämää, eli siten miten elää rauhassa ja sopuisasti muiden ihmisten kanssa tuottamatta kärsimystä muille tai itselle.

Antiikin mytologioiden jumalhahmot olivat kaikkea muuta kuin täydellisiä. Oikeastaan he olivat niin täydellisiä, että vastaavan kaltaisen täydellisyyden tavoittelu olisi tavalliselle kuolevaiselle mahdotonta. Ehkäpä juuri siksi mytologioissa esiintyvät jumalhahmot kuvataankin usein huonosti käyttäytyvinä kaikkine heikkouksineen ja vikoineen, joka helpottaa samaistumista näihin pelkoa ja auktoriteetin kunnioitusta herättäviin hahmoihin.

Astrologia, joka hyvin varhaisessa vaiheessa yhdistettiin vahvasti astronomiaan, tarkoittaa taivaankappaleiden asemien ja liikkeiden tutkimista. Se onkin oivallinen ala tutkia ihmismieltä näiden mytologisten jumalhahmojen luonteenpiirteitä kuvaillen. Kun edessämme on jokin myyttinen hahmo, joka on tehnyt kaikki mahdolliset virheet, kauheudet ja synnit mitä kuvitella saattaa, on helpompaa hyväksyä myös oma pienuutensa. Ainakin siihen nähden, ettei välttämättä yllä siihen hyveelliseen ihanteeseen, mitä esimerkiksi uskonnot meille asettavat.

Koska länsimainen jumaltarusto on luonteeltaa panteistinen, eli eri jumalia on useita, voidaan näitä hahmoja näin hyödyntää astrologian moninaisen profiloinnin taustalla. Astrologiassa keskeisessä asemassa ovat planeetat ja niiden liikkeet, ja etenkin roomalaisessa mytologiassa jumalat on nimetty planeettojen mukaan, tai toisin päin. Tämän lisäksi jokainen aurinko- tai tähtimerkki on nimetty Maasta tarkasteltavissa olevien tähtikuvioiden mukaan.

Syvemmälle astrologian tutkimisessa mentäessä voi kuitenkin huomata, että planeetat eivät ole ainoita taivaankappaleita, joilla on merkitystä. Myös planeettoja kiertävät kuut ja asteroidit, joista jotkin ovat nykyisin saaneet kääpiöplaneetan aseman, vaikuttavat astrologisisa kartoissa ja tulkinnoissa. Jokaisella taivaankappaleella on siis oma symbolinen merkityksensä astrologian tulkinnassa.

Tavanomaisessa tähtikartassa kuitenkin yleisimmin puhutaan vain tähtikuvioista ja planeetoista. Se miten ne astrologisen tulkinnan mukaan vaikuttavat ihmisen persoonallisuuteen, saa puolestaan symbolisen merkityksensä juuri mytologiasta ja jumaltarustoista. Jumalhahmojen personifikaatio auttaa luomaan puitteet astrologiselle tulkinnalle. Se voi olla mielenkiintoinen ja varteenotettava työkalu esimerkiksi psykologisessa profiloinnissa, joka on hyödyllinen työkalu monella alalla.

Astrologiaa ei kuitenkaan nykyisin pidetä täysin luotettavana tai tieteellisesti sopivana tutkimusmenetelmänä. Tämä johtuu pääasiallisesti siitä, että ihmiskunnan maailmankäsitys on siirtynyt panteistisesta jumalkäsityksestä monoteistiseen, ja jopa ateistiseen näkemykseen.

Leave a comment

Your email address will not be published.


*